Päätavoitteemme kasvatuksessa on, että pennut ovat terveitä ja hyväluonteisia. Meille on tärkeää, että ne saavat kodin, jossa niitä rakastetaan perheenjäsenenä. Kissasta on oltava valmis pitämään huolta jopa yli viisitoista vuotta. Sen terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta on vaalittava. On syytä muistaa, että kaunis persialaiskissakaan ei ole ”koriste” ja sen turkki ei pysy kauniina ilman työtä.

 



Ennen kissan hankkimista

Ennen kissan hankkimista kannattaa miettiä seuraavia asioita:

- Olenko (tai onko perheeni) valmis huolehtimaan kissasta koko sen eliniän?

- Olenko halukas käyttämään aikaa kissan ruokkimiseen sekä turkin- ja terveydenhoitoon (esimerkiksi silmien puhdistaminen, joka persialais- ja exotic-kissoilla on tarpeen päivittäin)?

- Olenko valmis hoitamaan kissan terveyttä ja sairautta niin kotona kuin eläinlääkärissäkin, huolehtimaan rokotuksista jne. eläinlääkärikuluissa säästämättä?

- Onko minulla tiedossa paikka, jonne voin viedä kissan hyvään hoitoon, kun lähden matkalle?

- Onko asunnossani tilaa kissalle ja onko perheessäni mahdollista pitää kissaa (esim. allergia)?

- Suvaitseeko perheeni sen, että sohvaan saattaa tulla kynnenjälkiä, koriste-esineitä saattaa mennä rikki tai kukat joutuvat kissan ”käsittelyyn”?

Kissa tuo vastuuta ja rajoittaa elämää jonkin verran, mutta se antaa varmasti paljon enemmän kuin ottaa! Siitä saat uskollisen ystävän.

MYYMME KISSOJA VAIN SISÄKISSOIKSI – AINOA TURVALLINEN KEINO ULKOILUUN ON ULKOILUTARHA TAI ULKOILU VALJAISSA! Persialaisten ja exoticien ulkoiluaika on kesällä, sillä ne kestävät huonosti kylmää ja kosteutta.




Uuteen kotiin saapuessaan kissa tarvitsee seuraavat tarvikkeet:

- kuljetusboxi (mieluiten muovinen, sillä persialaiset ovat herkkiä vedolle)

- vesi-, ruoka- ja kuivamuonakupit (mielellään joko keraamiset tai metalliset, ei muovisia)

- laadukasta kuivaruokaa sekä jotain tuoreruokaa (esimerkiksi Latz / Whiskas-purkkiruuat, pennuille mielellään pennuille tarkoitettuja)

- hiekkalaatikko (suosittelemme katollisia kissan vessoja, sillä kissat pitävät yksityisyydestä) sekä hiekkalapio ja tietysti kissanhiekkaa (suosittelemme mikrohiekkaa, paakkuuntuvaa kissanhiekkaa tai kissanhelmiä)

- teräskampa (mielellään tiheä- ja harvapiikkinen) ja karsta

- silmävettä (Maxim, Hauveli, Diamond Eye), vanulappuja

- kampausnestettä (esim. KW Systems)

- hiustenkuivain, jossa on myös kylmäpuhallus

- leluja

- mielellään kiipeilypuu

- valjaat ja flexi, jos kissaa aiotaan ulkoiluttaa

 



Kissan ruokinta

Kissanpentu tarvitsee usean kerran päivässä pienehköjä aterioita. Ruokalajeja kannattaa pyrkiä vaihtelemaan, jottei kissasta tulisi liian nirsoa.

Pennulle on hyvä antaa ruokaa 3 kertaa vuorokaudessa noin kymmenen kuukauden ikään asti.

Uuteen kotiin saapuessaan kissa on saanut purkkiruokia (esim. Latz, Whiskas), raakaa porsaan suikalelihaa, sikanautajauhelihaa sekä kuivamuonaa. Pennuille tarjottaessa kuivamuonan voi liottaa veteen, mutta uuteen kotiin muuttaessaan pentu on jo oppinut syömään kuivamuonaa sellaisenaan. Pennulle on hyvä antaa pennuille tarkoitettua ruokaa.

Aikuiselle kissalle riittää kaksi ateriaa päivässä, aamulla ja illalla.

Kuivamuonaa on hyvä olla aina esillä. Suosittelemme laadukkaita eläinkaupan kuivamuonia (esimerkiksi Royal Canin, Hill's, Nutro), sillä ne eivät kasvata virtsakivien vaaraa, kuten edullisemmat kuivamuonat paljon nautittuina. Kuivamuona on hyödyllistä, koska se pitää hampaat hyvässä kunnossa. Kuovamuonakuppi ja ruokailupaikka pidetään siistinä. Ruokailupaikan on hyvä olla rauhallisella paikalla.

Herkkuna voi antaa esimerkiksi maitonappeja tai Whiskas Dentabits-raksuja (jotka samalla puhdistavat hampaita). Jotkut kissat tykkäävät kuivatusta kalasta, kuoreesta.

HUOM! RAIKASTA VETTÄ ON OLTAVA AINA SAATAVILLA!

 


Varo seuraavia ”karikkoja” ruokinnassa:

- Yleisestä uskomuksesta huolimatta LEHMÄN MAITO EI SOVI KISSALLE, se aiheuttaa monesti ripulia! HYLA-kermaviiliä tai kissan maitoa voi kokeilla.

- Ei raakaa valkuaista kissalle, aiheuttaa ripulia (keltuaista voi silloin tällöin antaa)

- Kala ei sovi kissan pääasialliseksi ravinnoksi, vaan se tarvitsee monipuolisen ruokavalion ja KALA ON SYYTÄ KEITTÄÄ

- Varo liiallista suolan ja sokerin saantia (suolaiset leikkeleet ja makeiset vain harvinaisena herkkuna)

- MUISTA, ETTÄ KISSA ON LIHANSYÖJÄ JA IHMISTEN KOTIRUOKA EI SOVI SEN RAVINNOKSI!

 


Vitamiinit

Pyri ruokinnassa monipuolisuuteen. Jos kissa on nirso ja suostuu syömään vain yksipuolisesti, on lisävitamiini (Pirskatti) tarpeen. Myös pennuille vuoden ikään saakka ja odottaville naaraskissoille vitamiinitabletit voivat olla tarpeen. MUISTA VAROA VITAMIINIEN YLIANNOSTUSTA! Moniin valmisruokiin on lisätty vitamiineja ja jos kissa syö niitä runsaasti, lisävitamiini ei yleensä ole tarpeen.

 



Persialaiskissan hoito


Silmien, korvien ja hampaiden puhdistaminen

- Silmät puhdistetaan päivittäin niiden ollessa likaiset (tai vain tarvittaessa) vanulapulla ja silmähuuhteella (esim. Maxim) tai keitetyllä ja jäähdytetyllä vedellä, jos silmävettä ei ole saatavilla

- Korvat on hyvä tarkastaa ja puhdistaa ainakin aina ennen pesua (vanulapulla ja esim. Korvax-puhdistusaineella). Jos korvissa on erityisen runsaasti tummanruskeaa eritettä (ikään kuin kahvinporoja), kyseessä saattaa olla korvapunkki. Ota tällöin yhteys eläinlääkäriin.

- Hampaat olisi hyvä puhdistaa n. kerran viikossa. Pentu on hyvä totuttaa hampaiden harjaamiseen, siihen käy eläinkaupasta ostettu sormiharja tai vauvan hammasharja. Jos harjaus ei millään onnistu, laitetaan kissoille tarkoitettua hammastahnaa (esim. Bucacat, Virbac) puhtaalla sormella kissan suuhun ja koitetaan sormella hieman ”harjata” hampaita. Whiskas Dentabits- ja Royal Canin Oral sensitive-raksut myöskin puhdistavat hampaita. Jos hampaiden hoito ei onnistu, kannattaa eläinlääkärikäynnin yhteydessä pyytää tarkistamaan hammaskivitilanne.

 


Kampaaminen

- Persialaiskissa kammataan läpikotaisin, juurta myöten päivittäin tai kampausväliä voi hieman harventaa, jos kissan pesee erityisen usein (jos kissa pestään esim. n. kahden viikon välein, saattaa turkin tyypistä riippuen riittää kampaus vain pari kertaa viikossa)

- Kammatessa on hyvä samalla tarkastaa kissan ihon kunto

- Jos turkkiin tulee takku, yritä selvittää se käsin, ei kammalla vetämällä. Tarvittaessa turkki leikataan, jos kissa ei ole tulossa näyttelyyn. Kissa ei saa kärsiä kampaamisesta!

- Suosittelemme, että exotic kammataan vähintään kerran viikossa.

 


Persialaiskissan pesu ja kuivaaminen

Ennen pesua leikataan kissan kynnet (kissoille tarkoitetuilla kynsisaksilla, varotaan hermoa ja verisuonia eli punaista aluetta kynnessä), puhdistetaan silmät ja korvat sekä näyttelyyn mentäessä nypitään ”vääränväriset” ja jäykät karvat, näytämme tämän aina uuden näyttelypennun omistajille. Ennen pesua kissan pitää olla takuton ja irtokarva kammataan pois.

Ajan kanssa oppii löytämään itselle sopivat toimintatavat, oikeaa tapaa suorittaa pesu ja kuivaus ei ole. Pääasia on, että turkki kastuu ja puhdistuu joka kohdasta ihoa myöten. Persialaisen puhdas turkki on suora, takuton ja ilmava.

Pesu

Opetamme aina uuden pennun omistajalle persialaisen pesun ja kuivauksen, jollei se ole hänelle ennestään hyvin tuttua. Exotic pestään samalla tavalla.
Pesuaineet kannattaa laimentaa valmiiksi, kuumaan veteen, sillä ne jäähtyvät hyvin nopeasti. Veden lämmön tulee olla noin 37 astetta, hieman kättä lämpöisempää, sillä kissan ruumiinlämpö on korkeampi kuin ihmisellä. Varaa valmiiksi muutama pyyhe.

Jos kissan turkki on hyvin rasvainen, aloitetaan pesu hieromalla "kriittisimpiin" kohtiin (yleensä korvan taustat, kauluri, hännäntyvi) Groomers Coop:ia tai käsienpesuhyytelöä (esim. Korrek). Tämän jälkeen kissa huuhdellaan hyvin.

Peseminen aloitetaan Fairylla, jonka tarkoituksena on poistaa rasva turkista. Fairya voi hieman laimentaa vedellä. Fairy hierotaan kuivaan turkkiin joka puolelle (kasvoja ei tässä vaiheessa pestä), sen jälkeen lasketaan turkkiin hieman lämmintä vettä ja jatketaan fairyn vaahdotusta. Tämän jälkeen kissa huuhdellaan hyvin. Fairypesu huuhteluineen toistetaan turkin rasvaisuudesta riippuen 2-3 kertaa. Kotipesun voi suorittaa pelkällä Fairylla.

Muista varoa veden pääsemistä kissan silmiin, sieraimiin, suuhun ja korviin!

Tämän jälkeen on vuorossa varsinainen shampoopesu. Näyttelypesussa kannattaa käyttää kissan väriin suunniteltua värishampoota (esim. All Systems, Pet Silkin Red Silk, Bright White jne). Kotipesussa voi käyttää samaa shampoota tai sitten jotain erityisen hoitavaa shampoota (esim. Jerob Herbal Shampoo). Shampoo laimennetaan valmiiksi ohjeen mukaan. Sitä hierotaan joka paikkaan ja märkänä turkki on hyvä myöskin karstata läpi, jotta shampoo varmasti levittyy kunnolla, samalla lähtee myös irtokarvaa. Jos on tarpeen, tässä vaiheessa voi pestä kissan kasvot (jos ne ovat värjäytyneet) laimentamattomalla shampoolla, joka huuhdellaan pois käyttäen omaa kättä tai vanulappua. Varo kissan silmiä! Tämän jälkeen kissa huuhdellaan huolellisesti. Shampoopesu suoritetaan 1-2 kertaa.

Seuraavaksi on vuorossa hoitoaine. Kissasta on hyvä poistaa tässä vaiheessa enin vesi esimerkiksi puristelemalla tai kuivaamalla pyyhkeeseen. Laimennettu hoitoaine levitetään joka puolella kissan turkkia (taas voi käyttää karstaa) ja mielellään annetaan vaikuttaa muutama minuutti. Kissan voi ottaa vaikutusajaksi pyyhkeen sisään, jottei sen tule kylmä. Sitten hoitoaine huuhdellaan hyvin.

Kotipesussa tämä vaihe ei ole tarpeen, mutta näyttelypesussa pesun voi viimeistellä Texturizing Shampoolla (esim. Jerob), joka tuo tuuheutta turkkiin. Laimennettu shampoo hierotaan joka puolelle turkkia, se karstataan läpi, mielellään annetaan vaikuttaa hetki ja huuhdellaan.

PESUSSA HUOMIOI ERITYISESTI ”KRIITTISET” PAIKAT: KORVANTAUSTAT, KAULURI, JALKOJEN TAUSTAT JA HÄNNÄNTYVI!
OLE TODELLA HUOLELLINEN VIIMEISESSÄ HUUHTELUSSA, KÄYTÄ AIKAA!
Huomioi myös kauluri vatsa, jalat jne.

Kuivaaminen

Pesun ja huolellisen huuhtelun jälkeen enimmät vedet puristellaan pois turkista käsin. Sen jälkeen kissaa kuivataan kevyesti pyyhkellä. Seuraavaksi pyyhekuivaan turkkiin voi suihkuttaa kampausnestettä, joka poistaa turkin sähköisyyttä ja parantaa sen käsiteltävyyttä.

Kuivaaminen tapahtuu hiustenkuivaajan (tai erityisen kissakuivaajan) avulla. Tarkasta, ettei ilma ole liian kuumaa tai ettet puhalla liian läheltä! Karstalla karstataan kohtaa, johon kuivain puhaltaa. Karstaaminen kannattaa yleensä tehdä vastakarvaan, se tehostaa turkin kuivaamista.
Kuivaamisessa edetään järjestelmällisesti, yksi paikka kuivataan täysin kuivaksi ennen jatkamista seuraavaan. Kuivaaminen on hyvä aloittaa korvantauksista, sen jälkeen kuivataan niska, ensin toinen ja sitten toinen kylki ja selkä. Seuraavaksi kuivataan kissan kauluri. Myös hännän voi kuivata tässä välissä.

Vatsan kuivaaminen on helpointa tehdä kissan maatessa selällään avustajan sylissä (pyyhe alle). Samalla voidaan kuivata myös kissan ”housut”. Ole huolellinen, että joka paikka, myös kainalot tulee kuivattua. Moni kissa on hiukan eri mieltä varsinkin kuivauksen tästä vaiheesta. Älä anna periksi. Rauhoittele kissaa ja jatka kuivausta niin kuin olit suunnitellut.

Viimeistele kuivaus puhaltamalla viileää ilmaa läpi koko turkin. Turkin tyveen jää erittäin helposti kosteutta, vaikka turkki tuntuisi kuivalta kädellä koitettaessa. Jos turkkiin jää hiemankaan kosteutta, se vetää turkin kiharaan ja siihen tulee helposti takkuja.

Suosittelemme pennun pesemistä n. kahden viikon välein (exotic-pentu vähintään kuukauden välein), koska sen karva on untuvaista ja helposti takkuuntuvaa. Samalla pentu tottuu pesuun ja kuivaamiseen. Aikuinen persialainen on hyvä pestä noin kuukauden välein. Tietyt värit vaativat pesua useammin kuin toiset, opit sen käytännössä.

Exotic pestään tarpeen mukaan, ainakin ennen mahdollisia näyttelyitä. Persialais-/exotic- urokselle saattaa tulla ns. ”rasvahäntä” (hännän tyvi rasvoittuu hormonitoiminnan johdosta), jolloin pesua vaaditaan useammin.

Jos kissan turkissa on hilsettä, kannattaa pestessä kiinnittää huomiota turkin kosteutukseen. Kannattaa kokeilla hoitavaa shampoota (esim. Jerob Herbal shampoo tai Cocoa butter) ja hoitoaineen annetaan vaikuttaa hyvin. Myös turkkiin jätettävää hoitoainetta voi kokeilla.

Huuhtele huolellisesti – hilseily saattaa johtua myös siitä, että turkinhoitoaineita on jäänyt turkkiin tai ihoon. Hilseily saattaa johtua myös kuivasta sisäilmasta, erityisesti talvella. Ilmankostutin saattaa auttaa. Mieti myös saako kissasi riittävästi vitamiineja. Pirskatti (yleisvitamiini)-kuuri saattaa auttaa, myös esimerkiksi Eforion-öljyä voi kokeilla. Jos hilseily on jatkuvaa tai kissan iho selvästi kutisee tai karvan lähtö on erityisen runsasta, ota yhteys eläinlääkäriin syyn selvittämiseksi ja avun löytämiseksi.

Persialainen ja exotic vaihtavat turkkinsa silloin tällöin (usein kevättalvella). Huonossa turkissa kissaa ei kannata tuoda näyttelyyn.

PERSIALAISKISSAA ON KAMMATTAVA JA PESTÄVÄ, VAIKKEI SE KÄVISIKÄÄN NÄYTTELYISSÄ. Myös lemmikki-exoticin turkin kunnossapidosta huolehditaan.

 



Vuosittainen terveydenhoito

Kissasi on rokotettu kissaruttoa, klamydiaa (tiettyä silmätulehdusta) sekä herpes- ja calici-infektiota (=flunssaviruksia) vastaan. Rokotukset on annettu noin kahdeksan ja kahdentoista viikon iässä. Tämän jälkeen rokotukset on uusittava vuosittain (tai eläinlääkärin ohjeen mukaan), vaikka kissasi olisikin sisäkissa. Esimerkiksi kenkien mukana kulkeutuvat koirien ulosteet saattavat riittää.

Kissa madotetaan 2-4 kertaa (pentu neljä kertaa, aikuiselle sisäkissalle riittää kaksi madotuskertaa) vuodessa.

Jos lähdet ulkomaanmatkalle kissan kanssa, muista selvittää ajoissa tarvittavat rokotukset, madotukset ja todistukset. Kissa tarvitsee oman passin. Kissa pitää olla tunnistusmerkitty (mikrosirutettu), jos aiot viedä sen ulkomaille tai käyttää siitokseen. Mikrosiru on muutenkin suositeltava, sillä sen avulla voidaan selvittää kissan omistaja, jos se pääsisi joskus karkuteille. Suomalaista kissojen mikrosirurekisteriä ylläpitää Suomen Kissaliiton rotukirjaaja.

Pääkaupunkiseudulla voimme suositella esim. seuraavia eläinlääkäriasemia:
Eläinlääkärit Tuija Salminen & Eva Tara, Sopulitie 2 B, puh: (09) 784713
Eläinlääkäriasema Käpylän Vetek, Kunnalliskodintie 6, puh: (09) 790 344
Vallilan eläinlääkäriasema, Mäkelänkatu 5, puh: (09) 7531013

Selvitä mikä on päivystävä eläinlääkäri asuinalueellasi.
Helsingissä se on:
Pieneläinsairaala
ma-pe klo 8-11 ja 12.30-15 puh. 191 49601
Päivystys virka-ajan ulkopuolella (klo 16-8) puh. 191 49600

Eläinlääkärikustannusten varalle voi halutessaan ottaa lemmikkieläinvakuutuksen, lisätietoja vakuutusyhtiöiltä, esim. Tapiola.

Persialaiset ja exoticit ovat yleensä melko terveitä kissoja. Erityisen tarkkana saa olla persialaiskissojen silmien kanssa, sillä suuret, avoimet silmät ovat herkät. Ne on puhdistettava päivittäin ja tarkkailtava silmistä vuotavaa eritettä. Hieman punoittaviin ja ärsyyntyneisiin silmiin voi kokeilla Oftan Starine-silmätippoja, joita saa apteekista ilman reseptiä. Jos silmän erite on hyvin runsasta, punaista tai tummanruskeaa tai kissa aristaa silmiään puhdistettaessa, ota yhteys eläinlääkäriin.

Persialaiset ja exoticit ovat herkkiä vilustumaan ja saamaan ylempien hengitysteiden infektioita. Suojaa kissa näiltä esimerkiksi kuljetuskopan kangaspäällisellä (ohjeet saat halutessasi meiltä).

 



Lapset ja kissat

Persialaiset ja exoticit ovat ihmisläheisiä, kilttejä ja rauhallisia kissoja, jotka sopivat hyvin lapsiperheeseen. Lapsia on hyvä opettaa lähestymään kissaa rauhallisesti. Heille opetetaan kuinka kissaa silitetään ja isommille lapsille opetetaan kuinka kissaa nostetaan. Lapsille on painotettava, ettei kissaa kosketella kovakouraisesti tai vedetä hännästä. Leluja ei myöskään tule heiluttaa kohti kissan kasvoja.

Lapsille on hyvä kertoa, että kissan pitää saada syödä ja nukkua rauhassa. Kissalle on hyvä olla olemassa jokin ”piilopaikka”, jossa se saa nukkua omassa rauhassa niin halutessaan.

Jos lapsi tulee perheeseen kissaa myöhemmin, on kissalle osoitettava ettei sitä unohdeta tai syrjäytetä. Kissakin tuntee mustasukkaisuutta. Kissaa opetetaan katsomaan vauvaa rauhallisesti.

 



Vaaran paikkoja

Varo:

- päästämästä kissaa karkaamasta ovesta tai ikkunasta

- ettei kissa astu kuumalle hellan levylle

- kun käynnistät pyykinpesukoneen tms, ettei kissa ole mennyt sinne

- ettei kissa polta itseään, kun avaat uunin luukun tai lämmität saunaa

- ettei kukaan istu tai astu kissan päälle

- ettei kissa jää oven väliin

- muista olla jättämättä wc-pöntön kantta auki, kissa putoaa sinne helposti
parvekkeellekaan kissalla ei ole asiaa ellei se ole lasitettu tai siinä ole verkkoa hyppäämisen estämiseksi

Muista myös, että kissa on utelias eläin, joka menee joka paikkaan, minne sen pää mahtuu. Se voi myös kiivetä hyvin korkealle. Pois sieltä voi olla vaikeampi päästä.

Muista olla jättämättä kissojen saataville lääkkeitä, kemikaaleja tai mitään (esim. ompelulanka ja -neulat, kuminauhat, pussinsulkijat, nastat jne.), mitä se voi syödä. Ota selvää mitkä kasvit ovat kissalle myrkyllisiä (mm. joulutähti, limoviikuna). Varo myös jättämästä muovipusseja esille, kissa voi tukehtua sinne.

Kissan ensiapukaapissa on hyvä olla muun muassa parafiiniöljyä (jos kissa syö jotain sopimatonta, parafiiniöljy auttaa tukoksen estämisessä), lääkehiiltä (myrkytyksen estämisen ensiavuksi), kyypakkaus käärmeenpureman tai hyönteisen piston varalta sekä tietysti erilaisia sidetarpeita. Myös ripulin varalta on hyvä olla olemassa eläinten ripulilääkettä (esim. Canicur, Attapekt) tai veteen liuotettavaa ihmisten maitohappobakteeria (Lactophilus), jota annetaan ruiskulla. Jos kissalla on ripuli tai se oksentaa, muista lääkitsemisen lisäksi huolehtia riittävästä nesteen saannista tarvittaessa juottamalla sitä varovasti ruiskulla. Pentu kuivuu nopeasti ja sen yleistila heikkenee. Ota heti eläinlääkäriin yhteyttä, jos eläin muuttuu apaattiseksi.

 



Yksi vai kaksi kissaa?

Kissa on laumaeläin, joka viihtyy lajitovereidensa seurassa erityisesti jos muu perhe joutuu olemaan paljon pois. Järkevä vaihtoehto on ottaa sisarukset samasta pentueesta, mutta kaverin voi hankkia myöhemminkin. Yleensä vanhempikin kissa hyväksyy ajan kanssa uuden tulokkaan, erityisesti jos se on pieni. Vanhemmalle kissalle on tehtävä selväksi, että se on edelleen yhtä tärkeä ja erityinen, eikä sitä unohdeta. Tutustuminen kannattaa aluksi tehdä valvotusti. Asiaan kuuluu, että ainoana kissana ollut puolustaa reviiriään ja osoittaa johtajuuttaan ehkä äänekkäästikin.

Toisaalta, kannattaa miettiä onko asunnossa tilaa ja onko sinulla aikaa useammalle kissalle. Mielestämme kissamäärä kannattaa pitää kohtuullisena myös kissaloissa.

Perheen ainoa kissa tarvitsee enemmän aktiviteetteja ja virikkeitä, muuten se purkaa helposti energiaansa pahantekoon. Jos kissa saa riittävästi huomiota, hellyyttä ja leikkiä, viihtyy se usein hyvin ja kiintyy perheeseensä erityisesti.

 



Lemmikki, kasvatustasoinen vai näyttelytasoinen kissa?

Lemmikkitasoinen kissa on monesti erittäin söpö ja kaunis, mutta sillä jolla on jokin näyttely- ja siitosuraa haittaava vika, kuten hännän knikki, napatyrä tai jokin esteettinen virhe. Tällainen kissa sopii mitä mainioimmin perheelle, joka etsii nimenomaan mukavaa lemmikkiä, eikä ole kiinnostunut näyttelytoiminnasta. Lemmikkitasoisen persialaisen tai exoticin saa luonnollisesti hieman näyttely- ja kasvatustasoista kissaa edullisemmin. Lemmikkitasoinen kissa myydään joko valmiiksi leikattuna tai ns. leikkautussopimuksella jolloin ostaja sitoutuu leikkauttamaan kissan tiettyyn ikään mennessä (sovitaan myynti-ilmoitusta laadittaessa).

Kasvatustasoinen ja näyttelytasoinen kissa ovat lupaavia tyypin suhteen ja niissä ei ole todettu mitään kasvatus- tai näyttelyuraa haittaavaa vikaa. Kissaa voi halutessaan tuoda näyttelyyn. Siitoskäytöstä sovitaan myyntipapereita laadittaessa. Autamme mielellämme myös mahdollisen "partnerin" etsinnässä kissallesi.

Joskus meillä voi olla kissoja myynnissä myös sijoitukseen. Sijoituskissa on aina kasvattajan omaisuutta, kunnes omistusoikeus kirjallisella sopimuksella siirretään - eli kissaa koskevat päätökset tekee aina kasvattaja, mutta kissa asuu sijoituskodissa. Kissan sijoitukseen ottavan on ymmärrettävä, että kissa ei ole ilmainen, ainoastaan ostohinta on pienempi ja toisaalta sijoituskissan omistaja sitoutuu huolehtimaan leikkaamattoman kissan pitämisestä ja hoidosta (huomioiden, että naaraskissa "huutaa" juoksujen aikana, n.kerran kuussa ja uroskissa saattaa pissailla). Usein sijoituskoti myös ottaa emon pentuineen hoidettavakseen tietyn ikäisenä. Näin ollen siis sijoitusnaaraan omistajan olisi hyvä olla jopa kiinnostunut pennutuksista. Sijoitusnaaraan pitäminen sopii siis erinomaisesti kasvattamista harkitsevalle. Kulujen jakamisesta sijoituskodin ja kasvattajan kesken sovitaan. Sopimukseen määritellään tietty ehto, milloin kissan omistusoikeus siirtyy pois kasvattajalta, esimerkiksi silloin kun kissa kastroidaan eikä sitä enää käytetä siitokseen tai se saavuttaa tietyn iän. Usein sovitaan, että kissalla kasvatetaan tietty määrä (esim.kaksi) pentuetta.

Kissa myydään ”siinä kunnossa missä se myyntihetkellä on”. Lupaavimmankaan näköisestä näyttelytasoisesta kissasta ei voi luvata, että se menestyisi näyttelyssä.

Minkä tahansa rekisterikirjan omaavan, puhdasrotuisen persialaisen / exoticin voi halutessaan tuoda näyttelyyn. Emme tietenkään myöskään edellytä, että näyttelytasoista olisi näyttelytettävä tai kasvatustasoista käytettävä kasvatukseen.

 



Rotukissayhdistykset

Suomessa toimii tällä hetkellä kaksitoista rotukissayhdistystä; Suomen (SUROK), Uudenmaan (URK), Turun (TUROK), Ruuhka-Suomen (RUROK), Pohjoisen (POROK), Pirkanmaan (PIROK), Keski-Suomen (KES-KIS), Itä-Suomen (ISROK), Pohjanmaan (POH-KIS), Alfa Felis ja Eteläinen (ERY-SYD) -rotukissayhdistys r.y:t sekä InCat Suomi. Nämä kaikki yhdistykset kuuluvat Suomen Kissaliittoon (SRK), joka puolestaan on kansainvälisen Federation Internationale Felinene (FIFe) alainen. Jos liityt jonkun näistä jäseneksi, saat vuodessa 6-numeroisen (yksi kaksoisnumero) KISSA-lehden. Rotukissayhdistyksen jäsenenä olet myös SRK:n ja FIFe:n jäsen. Jos aiot käyttää kissaasi siitokseen tai näyttelyissä, sinun tulee olla jonkin edellä mainitun yhdistyksen jäsen.

Neuvomme mielellämme kaikissa kissan hoitoon liittyvissä asioissa.
Toivomme, että kertoilet meille silloin tällöin kissan kuulumisia ja ilmoitathan aina, jos tilanteenne (esimerkiksi jollekin perheenjäsenelle puhkeaa vaikea allergia) tai yhteystietonne muuttuvat.

Myös esimerkiksi persialaiskissayhdistyksen rotuneuvojat antavat mielellään informaatiota ja neuvontaa liittyen persialaisten ja exoticien hoitoon.

 



Kirjallisuutta

Kattava tietopaketti kissanhoidosta, niin aloittelijoille kuin esimerkiksi kasvattajaksi aikoville:
Mirjam Numminen: Mirjamin kissanhoidon opas

Tietoa eri roduista, terveyden- ja sairaanhoidosta sekä näyttelytoiminnasta:
David Taylor: Kissakäsikirja

Kissankasvatusta harkitseville tai aloitteleville:
Helena Koskentalo: Kissankasvattajan käsikirja


Kissalinkkejä

Persialaiskissat ry.
http://persialaiskissat.net

Terveydenhoidosta:
http://koti.mbnet.fi/~tellu01/terveys.htm

Kissa-aiheista keskustelua ja vinkkejä:
http://www.jth.info/bin/yabb/YaBB.pl
http://www.kissamaailma.net/

Kissa-agilityä (sujuu myös persialaisilta, varsinkin pennuilta):
http://www.agilitykissat.com

Tulostettava versio ohjeista
(Avautuu uuteen ikkunaan)